…Hi-Likalla nimittäin. Se haluaisi syödä ihan koko ajan. Tyhjennettyään oman ruokakuppinsa, se menee vielä Pösön kupille toiveissaan, josko vanha herra olisi jättänyt jotain syömättä. Sitä se ei normaalisti tee. Tämän viikon se on jo saanut ruokaa kolme kertaa päivässä, normaalin kahden kerran sijaan. Kun sen jano muuttui ihan kamalaksi, jouduin taipumaan ja nyt turvotan sen nappulat, niin ei tarvitse koko ajan olla täyttämässä vesikuppia. Viime vkonloppuna madotin molemmat koirat. Teen sen kaksi kertaa vuodessa: maan jäädyttyä ja sulettua. Lenkeillä käymme vielä ihan normimäärät, eli teemme päivittäin kolme vähintään tunnin lenkkiä. Tosin, koska olin vielä alkuviikon saikulla, on nuo lenkit olleet tosi pitkiä ja kelloon ei ole pahemmin tuijoteltu. Hyvin on Hilikin jaksanut mahansa kanssa, vaikka kyllä se yhtenä päivänä kävi pitkäkseen tuonne rinteeseen kesken kiipeämisen

Alkuviikosta tein Hilille tämän vuoden ekan jäljen ja se työskenteli tapojensa mukaan hienosti. Jälki kerkesi vanheta viisi tunttia, kun tuli kaikenlaista tärkeää tekemistä… Arvelin jo jälkeä tehdessäni, että tiputin ekan tikun liian lähelle janaa ja olinkin oikeassa. Hili löysi ja antoi mulle kaikki muut viisi tikkua. Se on näköjään sisäistänyt asioita tauon aikana. Tällä hetkellä on tuolla pusikosssa vanhenemassa verijälki, joka on itse asiassa tarkoitettu Pösölle, mutta Pösön jälkeen pääsee Hilikin nuuskuttelemaan sen. Viime syksynä teimme Minnan kanssa vaihtokaupat. Minä toimitin hänelle kasan sieniä ja sain korvaukseksi jälkiliinan ja kyllä täytyy sanoa, että välineillä on väliä! Nyt ei tarvitse tuskailla sen kanssa, että liina jäisi kiinni mihinkään

Pösö on saanut nyt huilailla agilityn suhteen. Se tekee sille varmasti hyvää, niin kuin minullekin. Seuuraavat kisat on 2.5. Varkaudessa. Koka jouduin perumaan Mikkelin kisat saikun vuoksi, sovimme kisajärjestäjän kanssa että siirrämme ilmot heidän toukokuun kisoihinsa ja kuin ihmeen kaupalla mulla on vapaapäivä tuolloin

Kävimme maanantaina Tanjan, Muusan ja Mesen kanssa Soidenlammella retkellä. Se on ollut mukava paikka retkeillä. Siellä on metsää, suota, lampi ja nuotiopaikka. Nyt oli kyllä viimeinen kerta kun menen sinne!  Kaatopaikkaa on laajennettu ja se näkyy tielle, joka kulkee metsän laidassa. Hajuhaittaa ei ollut, mutta  raatolinnut kantavat nokassaan kaikenmaailman roskat, ruuantähteet, luut ynnä muut sinne tielle ja metsään ja koiria saa olla koko ajan vahtimassa ja kieltämässä. Harmittaa vallan kamalasti.. Mulle on ilmeisesti muodostumassa neuroosi jätteiden suhteen;-) Pitäisi varmaan alkaa etsimään asuntoa jostain korvesta…