Sain tuon nimen tänään, sillä olen niin onnellinen! Hi-Likka synnytti viime yönä!
Kun tulimme Pösön kanssa sunnuntaina Varkauden kisoista (kaksi hylkyrataa), oli Hili erittäin levoton ja kuumissaan. Ulkoilutin sitä ylimääräisesti ja lopulta nukuin sen seurana olohuoneessa, sohvalla ja pidin parvekkeen ovea auki, jotta sillä ei olisi niin kuuma. Aamutuimaan soitin Susalle ja sovimme, että Susa hakee sen heille. Minulla oli alkamassa tiukka työputki, joten emme halunneet ottaa riskiä siitä, että Hilille sattuisi jotain, kun se on Pösön kanssa keskenään kotona.
Maanantain ja tiistain Hili oli ollut kuitenkin erittäin rauhallinen, syönyt hyvin ja hengaillut heidän laumansa kanssa ilman minkäänlaisia "tuskia". Ajattelin jo, että olin taas hysteriseerannut omiani. Kuitenkin, keskiviikkoaamuna Susa ilmoitti, että Hilin lämmöt olivat alkaneet yöllä laskea ja synnytys olisi odotettavissa ehkä jo saman vuorokauden aikana. Onneksi meillä oli töissä aivan järkyttävä kiire, niin sain aikani kulumaan ja illansuussa olin Mäyrämäessä kahvipaketin, pullapitkon, jäätelöpaketin ja kuohuviinin kera, valmiina avustamaan Hiliä synnytystuskissaan. Ilta todisti vedenpitävästi sen, että odottavan aika on todella pitkä. Puolen yön tietämillä Susa komensi minut alakerran sohvalle nukkumaan. Kerkesin vetäistä reilun 10 min tirsat, kun Susa jo ilmoitti, että supistukset ovat alkaneet.
Ensimmäinen pentu oli jo jonkin verran ulkona, kun menin "synnytyssaliin" takaisin, Hili kiersi lattialla ympyrää ja Susa auttoi pennun ulostuloa supistusten mukana. Ensimmäinen pentu, uros, syntyi klo 00:40. Susa antoi pennun Hilille nuoltavaksi ja napanuoran katkaisuun ja se söi jälkeiset. Aiemmin illalla Hili oli riemastunut paikalle saapumisestani ja oli antanut ymmärtää, että ei halua olla erossa minusta hetkeäkään. Nyt, saatuaan ensimmäisen pentunsa nisilleen, sen ilme ja koko olemus muuttuivat ihan totaalisesti. Siitä huokui täysi keskittyminen pentuun ja emon velvollisuuksiin. Kun pentuja tuli tasaisin väliajoin lisää, supistui Hilin maailma pentulaatikon kokoiseksi ja kaikki ulkopuolinen, myös minä, muuttui täysin yhdentekeväksi, niin kauan kun sitä ja sen pentuja ei uhattaisi. Olin otettu! Olin erittäin tyytyväinen siihen, kuinka se hoiti synnytyksen kaikkineen ja otti lopulta pennut hoivatakseen.
Neljän aikoihin aamulla Susa patisti minut kotiin nukkumaan, epäillen, ettei pentuja enää tulisi lisää. Yllätykseksemme Hili oli kuitenkin pyöräyttänyt vielä yhden urospennun omia aikojaan meidän nukkuessamme. Pentuja tuli siis kaikkiaan seitsemän, joista neljä on uroksia ja kolme narttuja. Pennut ovat hyvin tasalaatuisia. Niiden painoero suurimman ja pienimmän välillä on vain 70 g. On siinä Susalla ja Peralla tekemistä, kun yrittävät tunnistaa niitä. Vaikka ei kai se heille ole mikään ongelma. Yön kuluessa tulin entistä vakuuttuneemmaksi heidän taidoistaan niin koirien käsittelyssä yleensä, kuin kasvattajinakin. Kerkesimme jutella paljon kasvatukseen liittyvistä asioista ja ehdinpä siinä lukaista kasvattajakurssin aineistoakin. Jätin Hilin pentuineen heidän huomaansa erittäin rauhallisin mielin ja kunnioitusta tuntien. Olin lähtenyt paikalle auttamaan, muttei minusta mitään apua kylläkään ollut. Istuin tuolilla pentulaatikon vieressä vuoroin ihan huuli pyöreänä ja vuoroin idiootimainen hymy naamallani. Taisin olla enemmänkin tiellä koko touhussa. Nyt ainakin tiedän sen, ettei minun tarvitse koskaan ryhtyä tekemään pentuja millään omalla koirallani. Annan niiden tehdä sitä, jotka sen osaavat.
Nyt olen erittäin väsynyt, mutta onnellinen, eli EVOK
Valokuvia otin paljon ja tässä muuutamia...
Kommentit