Nyt olen taas päässyt treenailemaan koirieni kanssa agilityä. Koulutan tiistaisin aivan ihania ja hienosti motivoituneita 1-luokan kilpailijoita ja olen ottanut tavakseni rakentaa heidän treeniratansa ja harjoittelen sen omillani ennen ryhmän alkua. Näin saan viitteitä siitä, mihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota ja samalla voin kokeilla erilaisia ohjauskuvioita, joita olen heille suunnitellut. Näin vanhan ihmisen muisti on erityisen lyhyt, joten näin mulla on asiat tuoreessa muistissa heidän saapuessaan paikalle. Lisäksi keskityn nyt kontaktiesteisiin. Ihanaa, kun ne ovat kukkiksella koko ajan esillä! Meidän piti lähteä Anun kanssa Tampereelle kisoihin, mutta en saanut töistä vapaata tuolle päivälle:( Seuraavat kisat ovat vasta marraskuun lopulla Polleparkissa. Nythän meillä on aikaa harjoitella kuviot kuntoon...

Johanna tuli kaverinsa kanssa mökille loman aloitukseen ja minäkin menin koirineni yhdeksi yöksi sinne. Aamulla tein Pösölle verijäljen vanhentumaan. Hilille ja Riolle teimme jäljet pellolle. Hili ajoi jälkensä ensin ja Johanna kulki perässämme. Johanna  oli kehottanut mua laittamaan jäljelle koiranmakkarakuutioita ja onneksi niin, sillä HIli kaahotti menemään ihan julmettua vauhtia ja ainoastaan makkarakohdissa hiljensi vauhtiaan. Kyllä se sitä jälkeä seurasi, mutta esim. neljä kymmenestä tikusta jäi sinne. Kun sitten kuljin Johannan perässä Rion ajaessa jälkeään, tajusin, mikä ero noiden työskentelyssä on. Tosin, niin kuin Johanna on jo monesti sanonut, peltojälki on tottista, eikä koiran tarvitse metsäjäljellä ihan niin pilkuntarkka ja rauhallinen olla. Johannalta sain kuitenkin erittäin tarkoin perustellun neuvon tehdä Hilille peltojälkeä makupaloilla siivitettynä ihan sen vuoksi, että se hieman tarkentaisi työskentelyään ja toisaalta, siinä mun olisi itseni helpompi tarkkailla sen työskentelyä ja oppisin lukemaan sitä paremmin, kun ei tarvitse tarkkailla omia jalkojaan ja väistellä milloin mitäkin kantoa tai hunttaa. Tuon saman neuvon sain myöhemmin myös Katrilta, kun olimme ajaneet jäljen Viherlandian pellolla. Nyt siis meillä on kolme eri treenikohdetta: peltojälki, tikkujen ilmaisu ja janatyöskentely. Mutta hitto vie! Sinne kokeeseen olen pääättänyt mennä ensi vuonna ja teen kaikkeni, jotta saamme sieltä tuloksen.

Olin jo pidempään haaveillut pääseväni jäljestämään sinne ihanaan kangasmetsään, joka on vähän matkan päässä mökistä, mutta Hankasalmen hirvimiehet olivat metsällä juuri tuona päivänä ja sen vuoksi soivmme Johannan kanssa, että teen Pösön verijäljen mökin lähimetsään, ettemme häiritsisi metsästyskoirien työskentelyä. Valitettavasti kuitenkin, kun menin muutaman tunnin päästä Pösön kanssa jäljelle, oli joku käynyt putsaamassa makuukset makupaloista. Pösö ajoi jäljen nätistä alusta loppuun ja se tutki hyvin makuuksetkin. Toivottavasti siellä oli edes yksi makkaranpala sille. Minua harmitti aivan suunnattomasti se, ettei mukanani ollut mitään, millä olisin palkannut sen. Ja juuri kun olin tehnyt sille tosi pitkän ja mutkikkaan jäljen...

Tanjan kanssa kävimme Kolmisoppisen metsässä jäljestämässä. Muusalle ja Pösölle verijälkeä ja Hilille normijälki. Tuija ehdotti paikkaa meille ja se oli kyllä ihan valtavan hyvä paikka. Innoissani tein Hilille tosi pitkän jäljen kolmella kulmalla ja kuudella tikulla. Janan jouduimme ottamaan uudestaan, mutta sen jälkeen Hili teki tosi hyvää työtä ja nosti mulle kaikki kuusi tikkua. Siinä oli yksi tien ylitys ja siinä kohtaa Hili joutui tekemään jo hieman enemmän töitä, mutta kun odottelin ihan rauhassa, se löysi jäljen jatkon tien toiselta puolelta. Se oli ehkä tähän mennessä kaikkein paras harjoitus!  Pösö teki taas töitä tuttuun tapaansa. meidän täytyy jatkossa tehdä joku suunnitelma Tanjan kanssa verijälljen suhteen. Muusa ja Pösö ovat molemmat tarkkoja työskentelijöitä, joten jälkeä pitää alkaa vanhemtamaan oikein tosissaan...

Tottiksen treenaamista olemme jatkaneet Katrin seurassa. Seuraamiseen Katri keksi ratkaisun. Kas, kun olen kuvitellut, että seuraamisessa pitää ohjaajan liikkua rauhallisesti, olen sen niin tehnyt ja Hili kyllästyy aina hiipimiseen ja laskee kontaktin. Katri huomasi jotain katsellessaa meitä ja kehotti minua liikkumaan reippaasti. Suorastaan ripeasti ja käännöksetkin pitää tehdä erittäin terävästi. Tartuin tuumasta toimeen ja seuraamisemme on nyt ihan valtavan hyvää. Hili tapittaa minua innoissaan ja tekee kaikkensa, pysyäkseen mukana touhussa:)  Nyt meillä on kotiläksynä noutokapulan suussa pitäminen ja sen luovuttaminen. Sain kyllä aivan ylettömän hyvät neuvot harjoittelua varten.

Pöle soitti minulle pari viikkoa sitten. Hän oli jostain kuullut, että minulla on sijoitusongelma keräämilleni sienille. Hän tarjoutui ystävällisesti ottamaan vastaan kaikki ylimääräiset ja lupasin kerätä niitä hänelle. Valitettavasti vaan meille satoi ensilumi heti puhelua seuraavana päivänä, joten toimitus siirtyi viikolla. Kun hän haki ensimmäisen erän, kysyin, josko hän haluaisi lähteä joskus mukaan katsomaan miten Hili toimii ja kokeilisi, josko nuori bc-uros Skoda innostuisi lajista. Hänhän innostui ja muutaman päivän kuluttua olimme metsässä sieniretkellä koko porukka. Minusta vähän tuntuu, että Hili tietää menevänsä töihin, kun pysäköin Vaajakosken urheilukentän parkkikselle. Se oli nimittäin aivan äärimmäisen pitkämielinen nuorelle Skodalle, joka teki kaikkensa saadakseen Hilin leikkiin mukaan. Normaalisti Hili olisi antanut sille lähdöt alle aikayksikön ja niin että tuntuu, mutta nyt se vaan jolkotteli eteen päin kun kuljimme latupohjaa pitkin suppisparatiisiin. Kun siirryimme sienestykseen, ärsytti Skoda aluksi Hiliä, mutta parin kehotuksen jälkeen Hili aloitti työt, eikä enää välittänyt Skodasta. Saimmehan ison saliin Pölelle ja hän oli todella onnellinen. Niin olin minäkin:) Minun luonteelleni sopii parhaiten se, että lahjoitan saaliin jollekin ja saan näin toiselle hyvän mielen. Rahaa, tai muutakaan korvausta en ota vastaan. Onnellinen ja iloinen hymy on paras palkka ja kun siihen vielä lisää lämpimän halauksen, olen palkkani saanut