Loppukesä meni ihan vilisten, enkä oikein kerennyt kirjoittelemaan. Eipä niitä jutun aiheitakaan kamalasti ollut. Olen viettänyt koirien kanssa ihan normaalia arkea, keskittyen lähinnä samoiluun. Jattilassa olemme käyneet satunnaisesti, välillä vähän ahkerammin ja sitten taas harvemmin. Tanjan ja Paulan kanssa olemme treenailleet yhdessä. Pari viikkoa sitten tuli ACEsta Harri Katainen vetämään treenit ja olin siellä Hilin kanssa. Onneksi kerkesin osallistua, sillä treenit olivat ihan törkeän hyvät! Harri on miellyttävä ja selkeäsanainen kouluttaja ja hänellä on taito neuvoa myös "raketin" ohjausta edellä. En olisi kyllä uskonut, että pääsen ajoittain radalla juoksemaan Hilin edelle, niin että sille tulee oikein kiire saada minut kiinni. Olin taas treenin jälkeen ihan onnesta sekaisin ja kuvittelin osaavani ohjata Hiliä.

Sen treenin jälkeen ei meillä olekaan ollut asiaa hallille, sillä Hilin juoksut alkoivat. Näitä juoksuja onkin odotettu, sillä Hili astutettiin. Olin mukana reissussa, kun Susa vei Hilin tapaamaan Banjoa. Olimme paikalla kyllä ihan kreivinaikaan, sillä kerkesimme olla perillä ehkä n. 20 min, kun koirat olivat jo kiinni toisissaan ja eka astuminen oli suoritettu. Banjo astui HIlin yht. kolme kertaa ja niin tiuhaan tahtiin, että pääsimme lähtemään kotiin suunniteltua aiemmin. Pääsimme toki Hilin kanssa myös sienestämään. Tilan metsät olivat ihan puollollaan suppiksia. Ekana päivänä keräsinkin niitä oikein urakalla, mutta kun jouduin itse siivoamaan ja vielä jatkokäsittelemäänkin ne, en enää suostunut keräilemään sieniä ja kyllä teki pahaa, kun jouduin jättämään metsään isot kasat Hilin löytämiä sieniä. Nyt on peukut pystyssä hedelmöitymisen puolesta;)

                                 Banjo ja Hili Susan ottamassa kuvassa

Jostain ihmeen syystä en kerennyt loppukesästä edes agikoisoihin kovin usein. Joitain tuloksia tuli tehtyä ja v i i m e i n Hyvinkäällä saimme Hilin kanssa aikaiseksi ensimmäisen nollaradan kolmosluokassa. Olin muuten ihan pikkuisen onnessani! En ole koskaan, enkä ikinä kiljunut radalla, mutta silloin kiljuin onnesta, kun pääsimme maaliin. Se oli ihan uskomatonta ja hienoa! Pösön kanssa olen harventanut agilityä ihan joka suhteessa. Ei sillä mitään vaivoja ole ja se on ihan pirteäkin, mutta sen suoritusajat ovat hidastuneet, joten en aseta sen kanssa yhtään minkäänlaisia tavoitteita. Olisihan toki ollut hienoa saada sen kanssa tulokset aikaiseksi piirinmestaruuskisoissa, mutta tein sille hylyn ekalla radalla ihan silkkaa tyhmyyttäni ja toisella radalla se meni itse yhden hypyn väärin päin. Joka tapuksessa se oli taas niin suloinen ja tosissaan ja ihana, että nautin sen kanssa touhuamisesti ihan sikana.  Hilin kanssa noissa kisoissa teimme joitain aivan uskomattoman upeita radan pätkiä, mutta muistaakseni niistä kuitenkin tuli hylkyjä.

Jatkan Hilin kanssa vielä jonkin aikaa agia. Olemme ryhmässä, jossa treenaa minun lisäkseni kolme muutakin konkariohjaajaa. Kerkesin käymään siellä kerran ja sen perusteella on odotettavissa ihan huipputreenikausi. Ehdin osallistumaan Hilin kanssa vielä yksiin kotikisoihinkin ennen mammalomaa. Ja kuinkas sattuikaan... Kit palaa kesätauolta tuuraamaan mun agikoirani virkaa Hilin mammaloman alkaessa. Kit ja Hanna ovat tehneet erityisen hienon koekauden toko- ja pk-puolella. Suorastaan uskomattoman upean!

Jälkimetsässä ja siihen liittyen retkeilemässä olemme käyneet muutaman kerran Tanjan ja hänen koiriensa kanssa. Nuo retket ovat kyllä mahtavia ja meillä on yhteensä neljä hienoa jälkikoiraa. Harmi vaan, etten osaa sitä tottista, niin ei ole Hilin kanssa mitään asiaa jälkikokeisiin. Varsinkin nyt, kun se on taas astutettu, minua harmittaa erityisesti se, että menin taitamattomana BH-kokeisiin epäonnistumaan. Nyt nuo minun mokani näkyvät Hilin tiedoissa ja aiheuttavat epäilystä siitä, mikä on koirassa vikana, kun se ei läpäise BH-koetta. Siellä kun ei näy se, että virheet teki ohjaaja. Nyt olen luvannut sille, etten enää vie sitä sinne. Jos joku, joka todella osaa tottikset, haluaa harjoitella sen kanssa ja viedä sen sinne, niin kyllä minulle passaa.

Tanjan kamera oli viresssä, kun Pösö jäljesti:

Heinäkuun loppupuolella Hili bongasi ekat mustatorvisienet ja siitä alkoi taas meidän sienestyskausi. Tämä vuosi on ollut aivan valtavan hyvä sienisaaliiden osalta! Mustatorvisieniä ja kantarelleja olen kuivannut kaapit täyteen ja suppiskausi on vasta alullaan, mutta mulla on niitäkin jo reilusti yli oman tarpeen. Susa alko manageriksemme ja hankki meille asiakkaita, jotka oikein maksoivat rahalla sienistä. Siinä kävi sitten kuitenkin niin, että kun sain tilauksia sienistä, tuli mulle pienoinen stressi, eikä sienestys enää tuntunutkaan rennolta ja mukavalta harrastukselta. Niinpä päädyin taaas lahjoittamaan saaliimme niille, jotka niitä haluavat ja taas hymyilyttää.