Kävimme torstaina ultrassa ja pentuja oli kohtu täynnä. Kai lukumääristäkin oli jotain puhetta eläinlääkärin ja Susan välillä, mutta olen äärimmäisen taitava sulkemaan korvani, vaikka mun vieressäni keskustellaan, joten en osaa sanoa, montako niitä siellä näkyi. Tiesin jo ennen ultraakin, että Hili on tiine, sillä sen kupeet olivat hieman levinneet. Nyt sillä on jo nisätkin vähän turvoksissa ja ruokahalu on lisääntynyt. Sain Susalta säkin tiineys/penturuokaa Hiliä varten ja olen jo nyt lisännyt sen ruoka-annosta neljänneksellä. Suurin muutos on taas sen käytöksessä. Se on todella hellyydenkipeä. Minua ärsyttää, kun se tunkee mun sänkyyni, puskee kainaloon ja makaa ihan liki. Yritän kestää tuon, sillä uskon sen palaavan taas pentuprojektin jälkeen lattialle sänkyni alle ja omiin oloihinsa. Kävin lukemassa edellisen tiineyden aikana kirjoittamiani blogijuttuja ja nyt taitaa Hilillä esiintyä raskausoireet aiemmin kuin silloin. Muutoinhan se on ihan normaalissa, eli erinomaisessa kunnossa, eikä vieras vielä edes huomaisi sen raskautta. Lopetin kuitenkin agilityt sen kanssa. Viimeinen treenikerta olikin ihana huippu, sillä Jattilaan tuli taas Tiia Vitikainen vetämään treenit torstai-iltana. Tiialla oli tuomisinaan ranskalaistuulahduksia MM-kisoista ja treenien teemana oli linjaaminen. Koira siis ohjattiin jo aiemmalla esteellä sellaiseen paikkaan, josta sillä olisi suorin mahdollinen reitti seuraavalle esteelle. Heti ensimmäinen linjaukseni toiselle hypylle oli myöhässä, kun Hili ampaisi radalle raketin lailla. Otimme sen uudestaan ja olin itsekin nyt vikkelämpi, joten siitä lähti kone käyntiin ja menimme rataa aivan järjettömän upeasti. Ohjasin Hiliä pääosin äänettömästi ja hypyt olivat medikorkeudessa. Tiia sai neuvottua minulle myös päällejuoksun niin että ymmmärsin sen ja osasinkin tehdä sen aivan oikein ja sujuvasti! Olisin tältä istumalta valmis muuttamaan Kuopioon ACE:n lähelle saadakseni jatkuvasti Tiian koulutusta.

1-2 välissä linjaus, eli koira ohjataan "puskemalla" ulkoreunaa päin, niin että se hyppää vinosti hypyn 2 putkea päin. 3-4 välissa linjataan taas ulkoreunan kautta hypylle, jolloin koira on jo maahan tullessaan menossa kohti vitosta liikkeelle lähteneen ohjaajan perään. 6-7 sylivekki ja siitä jaakotuksella kohti kasia. 8-9 linjaus vasemman kautta ja koira lähtee siitä suoraan kohti pujottelua. 12-13 linjaus taas vasemmalle, kuin myös 13-14 välissä. 14-15 ennakoiva valssi. 15-16-17 pakkovalssi-jaakotus. 19-20 päällejuoksu, jossa onnistuin kerrankin täydellisesti:) 21:lle ennakoiva valssi ja veto 22:lle, jonka jälkeen pieni linjaus oikealle, jolloin koiralla on suora linja hypyille 23-24. 25-26 välissä persjättö. 26-27 pakkovalssi-jaakotus ja sitten hanat auki;)

Kit´n kanssa menimme lyhyemmän ja helpomman harjoituksen. Luulen, että vaikka harjoitus olisi ollut kuinka helppo, emme olisi tuona iltana onnistuneet siinä. Kit oli vallaton, kuin ensimmäistä kertaa kesälaitumelle päässyt hieho! Se suoritti yhden esteen ja ampaisi siitä vähän irrottelemaan, tuli takaisin, suoritti muutaman esteen minun ohjauksessani ja lähti taas vähän rallattelemaan. Näin me jatkoimme... Olin ihan ihmeissäni ja epäilin Hannan tuoneen minulle hallille jonkun alienin, joka oli tekeytynyt Kit´ksi;) Luottamus yhteistyöhömme karisi hallin lattialle rallattelun myötä. Pyysinkin Hannaa tuomaan Kit´n hallille seuraavana iltana, jotta voisin kokeilla jonkun ykkkösluokan radan sen kanssa, sillä viikonloppuna meillä oli kisastartit tiedossa. Harjoitusrata meni hienosti ja eka kisastartti tuotti nollavoiton:) Lopuilta radoilta tuli joitain virhitä, mutta teimme ne yhteistuumin;)

Tässä harjoituksessa tehtiin linjaukset 3-4 välissä vasemman kautta, 6-7 välissä' vasemman kautta ja 12-13 välissä oikean kautta.

Olin ilmoittanut Pösönkin sunnuntaiksi kahteen kisaan ihan huvikseni ja lystinpitomielessä. Ekassa rataan tutustumisessa epäilin, josko vanha herra jaksaisi koko rataa, sillä hypyt olivat 35 cm:ssä. Turhaan epäilin. Lentävän lähtömme vuoksi teimme hylyt molemmilta radoilta jo toisella estellä, mutta loppuradat olivat täyttä nautintoa. Tuija huusi radan reunalta mulle: "Älä naureskele siellä!", mutta en voinut muutakaan. Agility Pösön kanssa on aivan valtavan ihanaa  ja hauskaa. On se kyllä kova jätkä! Ei ole monesta viittä vaille 12-vuotiaasta enää tuollaisiin suorituksiin;) Reetta toimi kuvaajana: www.youtube.com/watch