Viime viikolla pääsin taas ryhmätreeniin parin viikon tauon jälkeen. Hili ei vielä päässyt mukaan, mutta onneksi mulla on Kit:) Meitä oli paikalla ainoastaan Heidi ja mä ja Heidilläkin vain Jipi mukana, joten meillä oli aikaa, jolla mällätä;)  Heidi on kontaktiesteguru ja sain häneltä kullanarvoisia neuvoja ja opastusta kontaktiesteille. Hannan kehotuksesta pidin Kit´lle hypyt matalina, 40-50 cm ja viimeisen kierroksen menimme 30 cm:n hypyillä. Tämä sen vuoksi, ettei neitokainen olisi kovin kipeytynyt pitkän agitauon jälkeen. Kit oli kyllä riemuissaan, kun pääsi viimein lystinpitoon. Jossain vaiheessa treeniä keksin kokeilla äänetöntä ohjausta ja se muuten toimi! Ehkä idea tuli Heidiltä, joka oli ollut Janita Leinosen luennolla, jossa tämä oli kertonut kuuroutuneesta koirastaan ja siitä, kuinka hänen oli tuossa tilanteessa ollut pakko opetella todella ohjaamaan koiraa, kun ei voinut luottaa ja nojautua käskytykseen. No niinhän se olikin! Heidi sen keksi, kun Kit haukkui radalla, sanoi Heidi, että olen liian hidas ohjauksessani ja Kit turhautuu. Kun en käskyttänyt, vaan keskityin selkeään ohjaukseen oli Kit tyytyväinen ja toimi valtavan hienosti:) Kit on kyllä kehittynyt valtavasti, eikä sillä ollut ongelmia pitkän tauonkaan vuoksi estesuorituksissa. Tulevaisuus näyttää sen kanssa luipaavalta

Tällä viikolla olimme taas Heidin kanssa kaksin, mutta koiria oli tuplaten, sillä Hilikin pääsi mukaan ja Heidillä oli Sissikin mukana. Kentällä oli jo jokin rata valmiina Vänen jäljiltä ja hänen kehotuksestaan harjoittelimme sitä. Olihan taas mukavaa. Menin radan ekana Hilin kanssa ja kokeilin sillekin äänetöntä ohjaamista. Hili toimi äänettömällä kuin unelma. Se meni lujaa ja tarkasti:) Melkein itkin onnesta. Radan loppu aiheutti tosin meille molemmille o h j a a j i l l e ongelmia ja jouduimme oikein opettelemaan ohjausta siinä;)  Harmi, kun Hili jää kohta mammalomalle. Se oli taas niin ihana:)

Pösön kanssa en ole vieläkään treenannut, vaikka ilmoitin sen ensi viikonlopun kisoihin. Täytyy joku päivä käydä vähän pistämässä jalalla koreasti. Pösö on kuitenkin saanut lenkkeillä ihan urakalla joka ainut päivä. Siis hieman normaalia 3h/pv enemmän, sillä olen edelleen innostunut samoilemaan ja keräilemään sieniä. Yhtenä päivänä lähdimme Lean kanssa sienestämään. Viime syksynä Lea pyysi, että näyttäisimme Hilin kanssa sienestystä ja sitä, miten olemme sitä harjoitelleet. Hän yritti opettaa lajia nuorelle bc Skodalle, mutta se ei ollut kiinnostunut. Kun olimme Hilin kanssa Ruotsissa, sain Lealta riemuisan tekstiviestin: hänen vanhempi bc:nsä Jawa oli ilmaissut suppikset ja myöhemmin myös mustatorvisienet hänelle:) Nyt hän halusi esitellä minulle Jawan taitoja. Hienosti se toimikin!  Se on niin suloinen, kun tallustelee rauhallisesti ja tutkii mättäitä. Minulle tuli ihan muumipappa mieleen siitä;) Jawa ja Hili ovat oikea tehokaksikko sienimetsässä! Voin lähettää Hilin skannaamaan metsää kauemmaksikin ja kun se ilmaisee alueella olevan sieniä, lähtevät Lea ja Jawa rauhallisen tarkasti etenemään alueella. Minä en viitsi kauheasti kävellä Hilin perään, ennen kuin se ilmaisee sienet. Luotan täysin siihen, ettei siellä ole mitään, jos Hili ei ilmaise minulle jotain . Lea sanoi, että olemme Hilin kanssa hänen idoleitansa;) Ihanaa olla idoli