Olimme koirain kanssa mökillä rentoutumassa viime viikonlopun. Tarkoitus oli järjestää Hilille vähän aktiviteettia, kun ei aksailemaan voi mennä. Ohjelmassa oli siis jälkitikkujen ilmaisun harjoittelua, makkarajälkeä ja esineruutua ja kaikki tietenkin samana päivänä;) Pösöllekin tein toki makkarajäljen. Mikun pakotin filmaamaan harjoituksia, jotta saisin julkaistua tuusailujamme täällä blogissa. Minähän en osaa noita hommia niin kuin ne "oikeaoppisesti" pitäisi tehdä, vaan todellakin tähtään kaikella toiminnalla ihan silkkaan lystin pitoon, enkä missään tapauksessa kokeisiin menoa varten. Hauskaa se silti on ja mun koirani ovat ihan tyytyväisiä ja onnellisen oloisia, kun pääsevät touhuilemaan.

Lauantaina aamulenkillä tarkkailin mökin ympäristön mantuja, etsien paikkoja harjoituksille. Lenkin jälkeen koirat menivät lepäilemään ja minä lähdin tallailemaan jälkiä. Pilkoin kokonaisen koiranmakkaratangon, ajatellen, että kyllä nyt on poikain mahat pullollaan, kun nämä kýlvän pellolle niiden etsittäviksi. Hilille teinkin oikein tosi pitkän jäljen pellolle, mutta Pösön jälki meinasi jäädä lyhyen puoleiseksi, sillä makkarat loppuivat kesken. Kävin sitten myöhemmin jatkamassa sitä, kun löysin kinkkusuikalepussin jääkaappista;) Tikkuja kylvin metsän laitaan ja esineruudun tein pellon mutkaan.

Ensimmäiseksi pääsi Pösö jäljelle ja imuroi sen tapansa mukaan erittäin tarkasti ja tehokkaasti. Kai se sinne kuitenkin jotain jätti, sillä illan mittaan se kävi aina välillä kiertämässä sen jäljen uudestaan, se kun oli ihan siinä mökin vieressä visakoivuviljemän varjossa.

Hilin hommat alkoivat tikkuilmaisun harjoittelulla. Ensin oli yksinäinen pätkä, jossa se kauhoi menemään oikin tosissaan. Loput viisi tikkua olivat jatkumona, niin että palkkasin sen ilmaistusta tikusta ja palkan jälkeen se sai jatkaa etsimistä. Tuo meni ihan hyvin.

Esineruutu sen sijaan ei oikein onnistunut. Ekan esineen se haki hyvin, nopeasti ja tehokkaasti, mutta siihen se homma lopahti. Olin totaalisen järkyttynyt ja selittelin itselleni, että se on nyt niin raskaana ja joutui jo etsimään ne tikut ja....  Sunnuntai-iltana minulle kuitenkin selvisi homman juju. Susalla oli käymässä pariskunta, joka olisi kovasti kelpien pentua vailla ja kävimme näyttämässä lähim e t s ä s s ä  Hilin toimintaa esineruudussa. Ajattelin, ettei se voi jaksaa, kun olimme jo aamulla taas vähän treenailleet, mutta nyt se oli taas oma innokas itsensä esineruudussa ja toimi hienosti. Asia nyt taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että me olemme aina harjoitelleet metsässä kaiken ja sille aukea pelto oli uusi paikka. Lauantaina myös tuuli ihan tolkuttomasti järveltä, joka on kymmenen metrin päässä pellon reunasta. Mene ja tiedä...Näin sen itse järkeilin, sillä toiminta pellolla ja metsässä oli totaalisen erilaista. Täytyy kai aina joskus välillä etsiä joku avoin paikka harjoitukselle...

Hilin makkarajälki oli pellolla, jossa välillä oli traktorin painamia vesiojia, välillä isoja lammikoita ja välillä ihan hyvää heinikkoa. Tästä lajista en itse ymmärrä juurikaan, mutta Hili toimi tarkasti ja rauhallisesti. Yhdessä kulmassa mokasin itse töhöttämällä ja siinä se pyöri, mutta muutoin pyrin antamaan sille työskentelyrauhan ja kyllä se olikin ihan rauhallinen ja tarkka. Jälki oli vaan niin pitkä ja tylsää seurattavaa, että Miku kuvasi välillä peltoa, välillä taivasta ja lopulta lopetti koko homman;) Että sellainen kuvaaja meillä oli matkassa... Mukavaa oli kuitenkin ja se liene pääasia:)

Hilin maha jatkaa kasvuaan. Olen nimennyt pentueen Karhukoplaksi, sillä näin kuvan r&t-pntueesta ja niistä mieleeni tulivat nuo naamioidut roistot. Hili voi valtavan hyvin, eikä sen tiineydestä ole muita merkkejä, kuin tuo mahan kasvaminen.

Sain viime viikolla aivan valtavan ihanan tekstiviestin Hannalta:"Minusta Kit on ihan jees. Haluatko sen treeniin ke?" Voi taivahan ihme! Olin onnesta sekaisin. Yhtenä päivänä nimittäin oikein järkytyin, kun tajusin, että mulla on Kit´ä ikävä. Olen aiemminkin tehnyt agia vieraan koiran kanssa, mutta koskaan ennen en ole kiintynyt niihin näin. Tunne taitaa olla ihan molemminpuolinen... Hanna toi Kit´n meidän pihaan ennen treenejä. Kit oli vapaana pallonsa kanssa ja tuli riemuissaan tervehtimään minua. Kohta se palasi Hannan luo ikään kuin sanomaan Hannalle:" Heippa. Lähden nyt ton Paksun Rouvan kanssa lystin pitoon." Sitten se käänsi selkänsä emännälleen ja lähti määrätietoisesti minun autolleni päin:) Meillä olikin oikein mukavat treenit, jossa opeteltiin uusia ohjauskuvioita. Pitkästä aikaa oli koko ohjaajaporukka paikalla ja saimme hyviä neuvoja.