Heh Hi-Likka on siirtynyt takaisin sängyn alle. Sen maha vaan on nyt niin iso, ettei se oikein pääse pois sieltä. Äsken mun piti vetää se pois sängyn alta, kun se ei itse päässyt. Niinpä jouduimme rakentamaan korokkeet sängynjalkoihin. Jokohan kohta alkaa näkyä Karhukoplan liikkeitä sen mahassa...

Lähdin koirien kanssa viettämään viikonloppua Hauhoviin Johannan ja Jorin luo. Tämä oli mun elämäni ensimmäinen pitkä yksinäinen automatka ja kehitinkin kunnon jännityksen jo torstaiaamuna, kun päätin vaihtaa turvallisen junamatkan yksinäiseen autoiluun. Mahani oli ihan karrella ja jouduin napsimaan maksimiannoksen vihreitä pillereitä, yliannoksen ruskeita ja kourakaupalla valkoisia. Olen nyt ylittänyt itseni! Ajoin 434 km, eikä edes ollut vaikeaa...Mitä nyt ajoin yhden ison risteyksen ohi ja painelin pari kymmentä kilometriä väärään suuntaan...Ja kun pimeys laskeutui, kutsuin Johannan ja Jorin hakemaan meitä Tuuloksesta. He ajoivat edellä ja  minä seurasin takavaloja

Olin suunnitellut paljon koiraharrasteita ja lauantaina kerkesimmekin tekemään makkarajäljet, mutta sitten minuun iski flunssa kuin kirkkaalta taivaalta ja kaikki koiraharrasteet jäivät tekemättä. Olin totaalisen voimaton ja kiukkuinen, joten en viitsinyt kiusata koiria pahantuulisuudellani. En kuitenkaan niin pahasti voimaton, ettenkö olisi jaksanut kerätä suppiksia, joita lähimetsässä olikin a i v a n  j ä r k y t t ä v ä n   p a l j o n . Lauantain ammulenkillä jouduimme oikein varomaan askeliamme, kun suppiksia oli joka puolella. Meillä ei vaan ollut mukanamme mitään, mihin niitä kerätä. Lähdimme sitten uudelle reissulle. Jätimme Hilin, Pösön ja Vimpun mökkiin ja otimme mukaan vain suojelukoirat Rion ja Tupun. Meidän tulikin käveltyä ihan mukavat matkat, sillä lenkitimme koirat näin kahdessa erässä kaiken aikaa, ettei olisi sattunut konflikteja.

Turvakaarti: Tupu ja Rio-Grande

Siinä metsässä kulkee ihan alvariinsa karhu, joka on nähty monta kertaa, joten turvasimme itsemme parhaalla mahdollisella tavalla;) Rio kun on itse turvallisuus Nyt vaan niitä sieniä ei sitten tuntunutkaan olevan n i i n kamalasti. Jouduimme oikein etsimään;) Saimme kuitenkin valtavan erän kerättyä ja sunnuntaina, kun mun tautini hieman helpotti, keräsimme vielä lisää, tällä kertaa Hilin avustukslla;) Suppiksia oli ihan todella paljon! Onneksi on ihmisiä, joille ne kelpaavat

"Meidän jengi": Pösö, Hili ja Vimppu. Arvaa Vimpun rotu.

Hauhovi on muuten tosi kiva paikka. Toivottavasti seuraava D-tiimin leiri olisi siellä. Siellä on kaikkien lajien telineet, metsässä on hakurata ja jälkeä on lupa tehdä niin metsään, kuin naapurien pelloillekin. Majoitustilat ovat hyvät ja tilaa on muutenkin oikein kunnolla Vaikken tällä kertaa jaksanutkaan koirien kanssa ylettömästi touhuta, viihdyin siellä silti vallan mainiosti ja kotiin lähtö oli haikeaa...

Keskiviikkona meidän treeeniryhmä oli taas hyvin pieni, mutta tehokas. Paikalla olimme minä ja Riikka. Kentällä oli taas valmiina rata, joka näytti kivalta. Siinä pääsin kokeilmaan linjausta (1-2-3), niistoa(1-2-3), välistä vetoja(14-15-16), irtoamista(6-7-8) kontakteja(6), takaa hyppyä(9), ja vaikka mitä Kit´n kanssa. Meillä on vielä kovasti tekemistä noissa ohjauskuvioissa. Siinä, että Kit osaa ja haluaa tulla lähelle ja toimia lähellä ja siinä, etten heiluttele käsiäni kovin suurilla liikkeillä, karkottaen Kit`n irtoamaan liian kauas... Sovimme Hannan kanssa, että treenissä Kit´llä pidetään hypyt matalina ja nyt ne olivat vain 30 cm korkeita, eikä haitannut yhtään...Lisäksi lämmittelyt ja jäähdyttelyt tehdään vähän niin kuin liitoitellen, niin eiköhän se pysy kunnosssa