Loppuvuosi meni meikäläisen osalta ikävöidessä. Tai ainakin melkein... Hili hoiti hommansa Karhukoplan emänä antaumuksella ja minä ikävöin sitä kotiin ja lenkille. Joulupäivänä se sitten tuli kotiin ja olen nauttinut aivan suunnattomasti ulkoilusta nyt kun se on mukana. Hili kun on niin ihanan leikkisä ja se pitää yhteyttä minuun koko ajan. Kävimme muuten Hilin kanssa sienestämässä 28.12. ja Hili löysi suppiksia, jotka olivat ihan jäässä, joten en kerännyt niitä. Pösön kanssa lenkkeillessä on hivenen yksinäinen olo, sillä kun on ihan omat touhunsa metsässä. Pösö on kyllä oikea jyrsijöiden kauhu! Sen toiminta on todella kylmän viileetä... Jos jyrsijä kulkee liian läheltä Pösöä, nappaa Pösö sen, ravistaa ja pudottaa maahan ja jatkaa sitten jolkotteluaan ihan muina miehinä. Sillä ei todellakaan ole minkäänlaista tunnetta mukana tappohommissa. Ei ole mennyt "jalostus" hukkaan Pötkylän kohdalla 

Karhukoplasta tuli vallan mainio kelpieporukka. Pennut ovat kasvaneet kohisten ja kehityksen kiihkeys on ihan yllättävää. Olen käynyt Mäyrämäessä pari kertaa viikossa ja joka kerta olen ihmetellyt pentujen kehitystä. Loppiaisena ne sitten muuttavat kukin taholleen ja toivon niille ja niiden omistajille kaikkea hyvää. Se, etten ottanut tästä itselleni pentua, on herättänyt ihmetystä. Minä nyt en vaan tarvitse uutta koiraa, sillä mulla on nyt kaksi aarretta - kaksi upeaa koiraa, joiden kanssa on suuri nautinto touhuta vähän yhtä, jos toistakin. Onhan mulla myös Kit, agilitykaveri vailla vertaa...

Kit´n kanssa olemmekin ahkeroineet agilityn parissa ihan kiitettävästi. Vaikka meillä on jo kolme nollatulosta ykkösluokasta, jatkamme edelleen harjoittelemista ykkösissä, sillä kaksi nollista on hyppyradoilta. Viikkotreenien lisäksi olemme käyneet saamassa oppia muualtakin. Marraskuussa olimme Kana-Areenalla Lotta Vuorelan agi-kurssilla.  Rata oli mukava ja siinä riitti haasteitakin. Meille eniten vaikeuksia aiheutti takareunan hyppykaarre ja lähetys putkeen. Jostain syystä Kit ei irronnut pituuden jälkeen hypylle, vaan kääntyi aina minuun päin, joten sitä piti saattaa hypylle asti. Toinen paikka, jota harjoittelimme urakalla, oli 3-4-väli, siinä kun oli hyvä tehdä pakkovalssi neloselle ja jos ei ollut selkeä ohjaus, valui koira putken 20 väärään päähän - tietenkin.  Leijeröinti pujottelusta putkeen sen sijaan onnistui aivan valtavan hienosti, vaikka emme ole sitä koskaan harjoitelleet, tai tehneet.

JATista Sarkkisen Päivi pääsi Agilityliiton Top-Teamiin ja jotta saisi seuralta tukea kustannuksiinsa, lupasi Päivi vetää tiimissä oppimansa pohjalta seuralaisille treenejä. Minä tietysti osallistuin Kit´n kanssa koulutukseen. Rata oli Top-Team-tasoa, eli ei ihan helpoimmasta päästä ja ykkösluokan koirakolle siinä riitti haasteita. Selvisimme siitä mielestäni erittäin hyvin. Suomen innokkain agilityn penkkiurheilija, Suvi, oli paikalla ja kuvasi osan "hinkkauksistamme". Voin kertoa, että välistä veto on mulle t o d e l l a vaikea asia, se kun ei oikein istu mun luonteeseeni  Tässon niitä Suvin kuvaamia pätkiä: www.youtube.com/watch On siellä paljon muitakin pätkiä meikäläisen harrastelemisesta

Oikein hyvää seuraavaa vuotta kaikille