Alkuvuoden paukkupakkaset ja runsas lumentulo pidättelivät mun menojalkaani oikein kunnolla, joten yhtenä vapaapäivän aamuna, kun pakkasmittari näytti alle kymmentä astetta, lähdin poikain kanssa oikein pitkälle umpihankilenkille. Lenkki avasi verisuonet oikein kunnon kohinaan, joten päätin kohta kotiin päästyäni lähteä hiihtämään. Melkein suoraan hiihtolenkiltä oli agitreenit ja treenien jälkeen painelimme parin tunnin lumikenkälenkille. Tuostakos mun polveni äityi valittamaan. En kuunnellut sen valituksia, vaan jatkoin reipashenkistä elämää, kunnes seuraavalla viikolla, kesken ihanien agitreenien sanoi oikea polvi sopimuksemme irti. Jalka kipeytyi niin, ettei sitä voinut liikuttaa ja Virpi joutui taluttamaan mut ulos hallista. Viikon verran hoidin sitä kotikonstein, kunnes menin lääkäriin, josta sain nivellääkkeitä ja neuvon jatkaa keksimiäni hoitokeinoja. Rtg-lausunto muutaman päivän päästä kertoi, että polvessa on erittäin vakava nivelrikko.

Kahden viikon hoito oli helpottanut kipua sen verran, että lähdin agikurssille Hilin ja Kit´n kanssa. Liuhtojen pariskunta oli tilattu kahdeksi päiväksi Jattilaan vetämään treenejä. Hilin kanssa vielä saatoin nauttia treenistä, kun tein sitä pätkittäin ja koin onnistumisen tunteen, mutta treeni Kit´n kanssa oli ihan yhtä tuskaa. Kit oli ilmeisen hämillään mun kinkkaamisestani ja keskittymiskykyni puuttumisesta. Voi kuinka kadunkaan sitä, että menin kurssille!  Sunnuntaina sitten luovutin Hilin ohjakset Tanjalle ja minusta on nyt sitten tullut agimami, joka huoltaa koiran ja filmaa treenejä ja hössöttää. Itse en pysty juoksemaan yhtään askelta ja kävelykin on silkkaa tuskaa aika-ajoin.Sain lähetteen fyssarille ja kiitos nettiajanvarauksen, sain ajan samalle fyssarille, joka muutama vuosi sitten pisti selkäni niin hyvään kuntoon, ettei se ole kiukutellut sen jälkeen lainkaan. Sovimme hänen kanssaan, että tavoittena on juokseminen syksyllä. Hili siirtyi nyt mun parantumiseeni asti Tanjan treenattavaksi ja kilpailtavaksi. Pidetään peukkuja, että yhteinen sävel löytyy... Hili kyllä tekee töitä Tanjalle, mutta heidän keskinäinen lukutaitonsa vaatii jonkin verran harjoittelua... Hannalle sanoin, että jos hän haluaa Kit`lle kisoja ja tuloksia, pitää sillekin etsiä toinen ohjaaja, mutta Hanna ei halunnut vaihtoa. Kit´n kanssa meillä on siis menossa yksittäisten esteiden vahvistuskausi. Kit´stä tulee vielä oikein superitsenäinen estesuorittaja, kun minä en voi kauheasti liikkua. Viime viikolla se jo teki puomia niin kauniisti ja ihan itsenäisesti

Mun kullannuput: Hili, Pötkylä ja Kit

Hra Pösöllä oli viime lauantaina synttärit. Se täytti 12 vuotta ja olin suunnitellut, että sen talvitauko päättyisi synttäreiden kunniaksi kunnon aksailulla, mutta se suunitelma romuttui mun kampurajalkani vuoksi. Pötkylä on taas tosi hyvässä lihassa. Sehän alkoi lihoa, kun ostin ell-asemalta sille ensin nivelten liikkuvuutta tukevaa ruokaa ja sen jälkeen sisäelinten toimintaa tukevaa ruokaa. Olin välillä ihan epätoivoinen, kun se vaan turposi. Välillä sen maha m e l k e i n viisti maata. Viimen heitin erikoisruuat kankkulan kaivoon ja Pösö siirtyi takaisin J&V Energiaan. Hyvin pian se alkoikin taas laihtua ja nyt se on taas oma ihana lihaksikas  itsensä

Näin siis mennään tästedes. Välillä masennus yrittää ottaa vallan ja silloin kerron itselleni, että periksi ei perkele anneta ja syksyllä juoksen. Niinhän me sovittiin  Hilin kanssa menemme toukokuussa tokokurssille Taatelin ja Heikin seuraksi ja e h k ä  käymme vielä ainakin toisen tokokokeen elämämme aikana...