Sunnuntaina olin pitkästä aikaa bongailemassa lintuja. Edellisestä kerrasta on noin 20 vuotta Pian ja Suvin kanssa olimme Oikarin lintutornilla. Ei siellä kyllä kamalan paljon lajeja ollut. Joitain sorsalintuja yritimme epätoivoisesti tunnistaa, mutta hajonta oli melkoinen. Yksi haukka suostui lopulta lentämään kerran alueen yli. Retki oli joka tapauksessa erittäin rento ja rattoisa. Ylihuomenna teemme taas uuden retken johonkin toiseen paikkaan.

Pia täydessä bongausvarustuksessa

Wishypullot ovat räjähdysalttiita

Maantain iltalenkillä hämmästyin suuresti: poluilla oli kantarelleja! Ne melkein hyppivät silmille sieltä. Pieniähän ne olivat ja ajattelin jättää ne kasvamaan, mutta sitten ajattelin, että joku ne sieltä kuitenkin kerää pois, joten se voin ihan yhtä hyvin olla minä. Tiistaina sitten keräsin ne iltalenkillä pois. Hili kunnostautui ja ilmaisi kaksi piiloesiintymää pusikoista

Maanantin aamulenkillä kävelin koirien kanssa Killerille treenailemaan akillittii . Mukanani oli viimeisin ASB-lehti ja tein treenin yhden artikkelin pohjalta. Ei mikään erikoinen kuvio... niinpä vähän soveltelin, innostuin ja päätin, että käyn tällä viikolla ma-pe joka aamu treenaamassa. Yksin ei estekontista saa mitään suurta ja painavaa estettä ulos, joten olen pyöritellyt koiria muutamalla hypyllä ja pujottelulla. Ma sattuivat Tanja ja Heidi paikalle ja kun Hili teki virheitä pujottelun sisään menossa, ehdottivat, että ottaisin käyttöön joko kaaret, tai verkot pujotteluun. Olen kokeillut molempia joskus, mutta Hili hyppii niiden yli, eli mun pitäisi ensin opettaa sille niiden käyttö ja sitten vielä häivyttää ne myöhemmin. Uskon kuitenkin vakaasti toiston voimaan, joten en ota apuvälineitä käyttöön. Ehkä sitten seuraavan koiran kanssa ja ihan alusta asti 

Pujottelua on siis treenattu joka päivä ja toistoja on tullut p a l j o n. Jos nyt ei ihan sataa kertaa viikon aikana, niin ainakin 80. Hili hakee pujottelun alun paremmin, kun ohjaan sitä pujottelun vasemmalla puolella, mutta sitten se jätti kaksi viimeistä väliä pujottelematta Viimein hokasin, että mun täytyy pitää suuni kiinni pujottelun ajan, ottaa siihen etäisyyttä sivusuunnassa ja pitää vakaa käsi tukemassa etenemistä.  Kun tuon hokasin, loppuivat virheet Oikealla puolella ohjatessani se ryntää välillä toiseen väliin. Siihen mulla ei ollut kikkakolmosia, vaan olemme tehneet toistoja toiston perään. Lähetyksiä eri kulmista, yhden - kahden ja kolmen hypyn takaa, vauhtia lisäten ja avoimia kulmia tehden. Tänään emme tehneet yhtään ainutta vihettä pujotteluissa! Yhtenä päivänä keskityimme elämään pujottelun jälkeen, eli asetin hypyt niin, että pujottelun jälkeen käännyttiin 90 astetta seuraavalle hypylle. Nyt saatoin jo vedättää Hiliä pujottelun aikana ja näin pääsin tekemään valssin pujon loppuun, tai sitten leikkaamaan sen edessä.

Erilaiset hyppykulmat, välistävedot ja takaa kierrot ovat kuuluneet päivittäisiin kuvioihin ja olen oikein tyytyväinen viikon aikana tapahtuneeseen kehitykseen. Vaikka kirjoitankin vain Hilistä, on Pösö ilman muuta saanut treenata myös. Sen kanssa vaan kaikki on jotenkin niin helppoa ja leikkisää. Luulisi, että saisin Pösön ohjaamisesta oppia ja ideoita Hilin ohjaamiseen, mutta kun ei. Niissä ei ole agilityn suhteen mitään muuta yhteistä, kuin että ne molemmat käyvät  ihan yhtä kuumina lajiin  Tein ensin Hilin kanssa rupeaman ja sen levätessä Pösön kanssa iloisen rupeaman ja vielä lopuksi Hilin kanssa. Järjestin toki myös itselleni lepotaukoja...

Ensi viikolla en taida kauheasti keretä treenaamaan, kun mulla on enemmän aamupainotteisia työvuoroja. Lisäksi Killerillä rakennellaan Nesteralleja ja perinteisesti jattilaiset ovat väistäneet rallikansan tieltä, jotta saavat rauhassa örvellellä siellä. Nyt jää minulle sopiva polte päästä treenailemaan lisää ja seuraavaksi mun on jotenkin keploteltava rengas ulos  ja pystyyn. Kontaktiesteille pääsemme sitten, kun treenit siirtyvät sisälle.