Siitä nimittäin on aivan valtavasti hyötyä.

Olen jatkanut tehotreeniä pujottelun ja erilaisten ohjauskuvioiden osalta nyt noin joka toinen päivä. Eilen olimme Laukaassa agikisoissa ja onnistuin molempien koirien kanssa yli odotusten. Olin töissä kahteen saakka, joten en ollut ilmoittanut Hiliä kuin viimeiseen starttiin. Ilma oli ihan törkeän kuuma ja kostea, mutta se ei meikäläisen koiria hyydyttänyt. Hili paineli tapojensa mukaan täysillä, mutta poikkeuksena aiempiin ratoihimme, se oli koko ajan täysin kuulolla ja ohjautui kauniisti esteeltä toiselle. Puomin alakontaktilta tuli virhe. Lähetin sen hieman liian aikaisin seuraavalle hypylle. Tulokseksi tuli vitonen ja luokan paras aika. Olin onnesta soikeana. Teimme totisesti töitä yhdessä ja täysillä koko radan ajan! Minna kiteytti tunteeni sanomalla, että nyt taidamme olla molemmat kakkosluokassa. Minulla oli nimittäin sellainen olo, että kun Hili nousi Vänen kanssa kakkosluokkaan, jäin itse sen ohjauksen osalta ykkösluokkaan. Nyt olemme Hilin kanssa tasoissa. Ainakin eilisen perusteella...

Pötkylän kanssa kisat menivät kuin tanssi vaan. Ekana oli perusrata. Suunnittelin monet valssipyörähdykset, mutta Pösö meni niin sulavasti ja jouhevasti esteeltä toiselle, etten kerennyt tekemään montaakaan valssahdusta. Suunnat vaihtuivat takana leikaten. Olin päättänyt, että kontaktivirheitä ei nyt tehtäisi ja se tarkoittaa sitä, että mun on kerettävä ennen Pösöä alakontaktille ja hieman siitä yli. Silloin se tekee ne hyvin. Puomihan se meidän kompastuskivemme on, koska se on niin pitkä ja Pösö liikkuu liukkaammin kuin minä. Nyt lähdin puomille mennessä vedättämään sitä. Ohjasin taaksepäin ja käskytin kiipeämään ja olin, kuin olinkin ennen Pösöä kontaktin ohi. Teimme puhtaan radan ja sillä irtosi VOITTO!!!! Aivan järisyttävän ihanaa!! Pösö on Kuningas, eli le Roi  Toinen olikin sitten hyppyrata. Lähdössä oli aita-pituus-suora ja sen jälkeen takaa hypäten aita. Myöhästyin taas valssilta ja seuraava aita piti sitten tehdä takaa leikaten. Siinä mun linjani meni sitten ihan pipariksi ja jouduin kiertämään siivekeen vasemmalta. Tuo taas aiheutti huonon lähestymiskulman pujotteluun. Siitä tuli siis vähän sekoilua. Muutoin taas aivan sairaan sujuva rata  ja nollalla sijoitus viidenneksi. Saimme siis tuplanollan ja nollavoiton samalla kerralla. Voi kamalaa, miten hieno koira tuo Pösö onkaan

Odotan nyt ihan intopiukeana sitä, että treenimme siirtyvät sisätiloihin, niin pääsen vahvistamaan kontaktiesteitä molempien koirien kanssa. Tuija pyysi eilen nätisti, etten päästäisi HIlin kontakteja samaan jamaan, mitä ne Pösöllä ovat. Lupasin tehdä parhaani Maanantaina, aamuaksojen aikaan pyörähti Väne kentälle ja vakuutteli minulle ohjureiden käytön tehokkuutta pujottelutreenissä. No. Otin ne sitten Hilille käyttöön. En tiedä, onko apu ollut niistä, vai kesän aikana tehdyistä toistoista, mutta Hili pujottelee tosi hyvin. Myönnän, että esim avokulman opettelussa ohjurit ovat tosi hyvät. Minä tosin laitan ohjurin vain toiseen väliin...

Tällä viikolla on Hili päässyt ilottelemaan myös esineruutuun. Se on jotenkin kehittynyt siinäkin lajissa. Jotenkin minusta tuntuu, että se tekee työtä tarkemmin ja sitkeämmin, kuin esim. vielä keväällä. Keväällä päätin, etten palkkaa sitä patukalla jokaisesta esineestä, vaan ainoastaan viimeisestä. Olen ottanut tavakseni viedä metsään aina neljä esinettä ja aiemmin Hili on ollut hieman huolimaton viimeistä etsiessään. Nyt se on sitkeä kuin mikä, ja ihan kaikki esineet tulevat metsästä aivan yhtä innolla. Minun vaan pitäisi keksiä joku keino, jolla saisin itseni pysymään suunnassa, kun tallaan ruutua. Laitan lähtökulmaan merkin ja otan suunnan suoraan eteenpäin takakulmaan. Jostain ihmeen syystä menen minne sattuu ja hukkaan lähtömerkin. Mun ruutuni eivät ole missään tapauksessa selkeitä suorakulmaisia neliöitä tai suorakulmioita, vaan epämääräisiä suunnikkaita, tai niin kuin perjantaina, kolmioita! No, ehkä se ei haittaa Hilin toimintaa esineitä etsiessä. Perjantaina sitten eksyin ihan totaalisesti metsään. Päivälenkin yhteydessä kävimme vähän treenaamassa pujottelua ja paluumatkalla tein esine"ruudun". Koska illalla oli tiedossa Kilpa-ryhmän päätöskemut, ajattelin hieman oikaista, jotta ehtisin sinnekin vielä. Niinpä eksyin metsään ja tarvoin siellä etsien reittiä oikeaan suuntaan. Lopulta, erittäin pitkän matkan jälkeen päädyin latupohjalle n. 100 m:n päähän siitä, mistä olin lähtenyt oikaisemaan. Great! En jaksanut enää lähteä ilottelemaan, sillä olin aivan poikki.

Bongailemassa kävimme Pian ja Suvin kanssa tiistai-iltana ja paikkana oli tuttu Oikarin lintutorni. Aika hiljaista oli, mutta juuri kun istuimme Pian kanssa tornin lattialla kahvilla, hihkaisi Suvi innoissaan. Joku haukka lensi ohitsemme. Olimme Pian kanssa jaloillamme alle aikayksikön ja kiikarit kuumina seurasimme haukan lentoa. Se järjestikin meille moneksi tunniksi ohjelmaa, ruokaillessaan aukiolla. Se otti asemapaikakseen yhden kuolleen puun vastarannalla, jossa se kävi syömässä saaliinsa. Meillä oli siis runsaasti aikaa tarkkailla sitä ja näimme sen Pian kaukoputken avulla erittäin selvästi, joten tunnistus sujui nyt tädessä yhteisymmärryksessä ja se oli nuolihaukka. Tuijakin kerkesi näkemään sen, kun hän tuli tuulispäänä töistä iltasella paikalle.