Onhan sattunut ja tapahtunut sitten viime kerran...

Bongailureisulla olemme käyneet pariinkin otteeseen. Kävimme Hohontien varressa aivan satumaisen ihanalla lintutornilla ja siellä kyllä riitti bongailtavaa. Lintuja oli ihan joka lähtöön ja taisimmepa nähdä myös saukonkin. Olen jo vuosien ajan nähnyt aina silloin tällöin unen ihanasta lintupaikasta ja tuo paikka toi elävästi uneni mieleeni.Toinen reissu tehtiin Kortelaisen mökille Petäjävedelle. Siellä meidän piti bongailla linnut kirjoista, sillä satoi ja ukkosti oikein tosissaan. Niinpä saunan lämpiämistä odotellessamme otimme lintukirjat esiin ja kulutimme aikaamme niiden parissa. Saunomisen ja uimisen jälkeen oli sää jo kirkastunut ja lähdimme kiikareiden kanssa hortoilemaan. Onneksemme kurjet lensivät vastarannan yli yöpuulleen, joten eipä jäänyt ihan tuloksettomaksi tuokaan reissu.

Sieniä on viimein ilmestynyt ihan tosissaan, kun olemme pitkästä aikaa saaneet sadetta ja ilma on hieman viilennyt. Tapojeni mukaan olen keskittynyt niihin sieniin, joita ei tarvitse ryöppäillä, vaan ne voi vaikka syödä pahimpaan nälkäänsä suoraan maasta. Hi-Likka on kyllä ihan oikea aarre sienestyksessä! Se on täysin väsymätön ja innokas työskentelijä ja niin tarkka, että oikein harmittaa välillä...Se nimittäin ilmaisee myös ne kaikkein pienimmätkin, nuppineulan kokoiset sienet. Niitä saakin kerätä aika monta, ennen kuin kori on täysi. Olemme käyttäneet sienessä myös kavereita ja näin osaltamme sponsoroineet myös Pinjan taitoluistelu-uraa. Kas, kun Kaisa oli ommellut hänelle esiintymispuvun ja pyysi Ninalta maksuksi sieniä. Niinpä Nina sitten tilasi meiltä sienestyssession ja saimmekin Kaisalla aimo annoksen mustatorvisieniä ja lampaankääpiä.  Saanallekin keräsin yhtenä aamuna pussillisen sieniä, koska kun kävimme hänen kanssaan Vaaruvuorella sienestämässä, emme saaneet saalista kuin ehkä yhden kunnon sienikeiton verran. Tietysti myös Susa ja Pera ovat saaneet oman osansa ja eilen vein heille mustiksia ja lampaankääpiä autotallin vuokraa vastaan. Olen nimittäin kunnostellut vanhaa lipastoamme heidän autotallissaan. Siitä tuli hieno!

Agilityä emme ole kauheasti treenailleet, paitsi että kävimme maanantai-aamuna korkkaamassa Viherlandialla kukkiksen Tuijan opastuksella. Keskityimme Hilin osalta lähtöihin ja paikallaan odottamiseen ja Pösön kanssa irtoamiseen. Hauskaa oli! Viime viikonloppuna oli agikisat Orivedella. Ekalla radalla Hili teki varaslähdön. Se hiipi perässäni toisen esteen luo, joten jouduin palauttamaan sen lähtöön melko kaukaa. Suurin osa radasta meni tosi upeasti. Ei tullut kontaktivirheitä, eikä pujotteluvirheitä. Lähdön kiellon lisäksi tuli kielto A:n jälkeiseltä hypyltä. Myöhemmin tajusin, että mun olisi pitänyt tehdä siinä "käärmekäsi". Toinen kielto tuli viimeiseltä hypyltä, kun en ohjannut  Hiliä, vaan hihkuin jo riemusta. Toinen rata menikin sitten niin upeasti kuin vaan voi mennä ja saavutimme NOLLAVOITON! Pösön kanssa töpeksin molemmat radat. Ekalla radalla olin toisena olleen, kierrettävän hypyn edessä, joten Pösö ajautui väärälle esteelle. Sen jälkeen teimmekin aivan sairaan hyvän radan! Päivikki oli videoinut sen ja laittoikin sen tulemaan mun sähköpostiini, mutten saa sitä auki. Toinen rata oli ihan yhtä hyvä, mutta A:lla leikkasin liian lähellä Pösön takana, joten se jostain ihmeen syystä hyppäsi alas jo nousukontaktilla. Muutoin erityisen hienoja ratoja. Olin taas jälleen kerran ihan älyttömän tyytyväinen koiriini ja jos totta puhutaan, niin olin erityisen tyytyväinen myös itseeni ja siihen työhön, mitä olen koirieni kanssa agilityn suhteen tehnyt.

TOKOtreenitkin ovat taas pyörähtäneet käyntiin. Sen siivittämänä osallistuin Hilin kanssa K-S Kennelkerhon 40-vuotisjuhlaviikon TOKOnäytökseenkin. Olihan lystiä, vaikka olenkin unohtanut ihan totaalisesti, miten Hilin kanssa tehdään täyskäännös. Rrrakastan näytöksiä. Niissä on niin hauska tunnelma.

Viime sunnuntaina saimme aivan ihanan ja odotetun vieraan: Aija tuli Hilinpoika-Chilin ja hoffi Ginin kanssa käymään Jkl:ssä ja ihan vaan sen vuoksi, että halusin neuvoja JÄLKItreenien suhteen! Tapasimme Killerillä, johon tuli myös Hilintytär-Ceri. Pennut kirmailivat ja tenusivat siinä parkkipaikalla tunnin verran. Ai kamalaa, miten ne ovat suloisia ja reippaita! Siitä ajelimme Saukkolaan kangasmetsään tekemään jälkeä. Minä tein Aijan Ginille jäljen ja Aija teki Hilille jäljen. Istuksimme rupattelemassa vajaan kaksi tuntia, kun jäljet vanhenivat ja Gini ajoi ensin oman jälkensä. Voih, kun joskus saisin Hilistä yhtä taitavan jälkikoiran! Tai siis: kunpa oppisin itse yhtä taitavaksi koiran ohjaajaksi. Aija kulki perässämme jäljen ajan ja antoi sitten palautetta leiripaikalla. Kyllä sitä riittikin! Hän varmaan ajatteli, että mitä ihmettä olen Hilin kanssa tähän asti oikein touhunnut. Heti lähdössä tein ekan virheeni, kun huitaisin Hilin liikkeelle. Jana meni melko hyvin ja Hili lähti jäljelle oikein. Ekan tikun Hili oli kuulemma merkannut, mutta kun en ollut tuumannut mitään, oli jatkanut jäljestystä. Toinen tikku ei herättänyt Hilinkään huomiota. Kulmat menivät pitkiksi, enkä osannut niissäkään toimia oikein. Viimeisellä tikulla sentään osasin jo pyytää sitä Hililtä. Palautteen jälkeen tulikin sitten aivan mahtavia treenausvinkkejä. Tikkuja treenaamme nyt joka päivä niin, että tallaan tiukasti lyhyen suoran, jonka päähän piilotan tikun. Treenit ovat sujuneet  tähän asti mallikkaasti. Janaa alamme treenata ensi viikolla niin, että teen kaaren muotoisen jäljen ja lähetän Hilin ensin lyhyemmän välin kohdalta ja myöhemmin pidemmältä. Lopulta sitten teemme pidemmän suoran jäljen, jonka merkkaan kunnolla itseäni varten. Sille laitan tikut ja merkkaan nekin - ihan van itseäni varten. Pitäisi vaan löytää helpompikulkuisia metsiä, niin voisin seurata Hiliä sen työskennellessä ja oppisin lukemaan sitä jäljellä. Nyt en kuulemma osaa sitä lainkaan. Laajavuoren metsät ovat kivisiä ja kuoppaisia ja äärettömän reheväkasvuisia. Olen taas aivan intona jäljen treenaamiseen. Esineruudut menevät hienosti ja Hili tekee niissä hyvää työtä. Odotan vaan kauhulla sitä, millaista palautetta sen osalta saan Didaktic´s leirillä. Olenhan touhunnut sitäkin Hilin kanssa kahden ja tehnyt aivan varmasti jotain totaalisesti väärin, noin niinkuin koesuorituksia ajatellen.

Toissa sunnuntaina teimme pitkästä aikaa kelpielenkin Mustavuoressa. Meitä olikin ihan tajuttoman monta. Jyvässeudulla on nykyisin todella paljon kelpieitä. Mukana niistä olivat: Ceri, Capo, Hili, Wänni, Muusa, Yanda, Hula, Riki, ja Papu. Lenkki sujui varsin mallikkaasti ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Täytyy uusia tuo ennen lumia. Josko saisimme vielä muutaman kelpukan mukaan.