Olemme kehittyneet HIlin kanssa tokossa ihan valtavasti ja olen oppinut nauttimaan siitä ja mullon ihan hauskaakin tokotreeneissä. Paljon tietysti riippuu seurastakin ja mulla tuntuu olevan aina huippuseuraa treeneissä.

Toko on ihan hulvattoman hauska laji:D

Taitavien Tassujen treeneissä on keskitytty ihan perusasioihin ja Hilin kontakti on parantunut ihan valtavasti miljardien toistojen ansiosta. Olimme kerran mukana myös ylimääräisessä, kurssipaikan maksaneille tarkoitetussa ryhmätreenissä, jossa oli ihan tuhottoman paljon koirakoita. Se kerta oli Hilin kontaktille ihan huipputreeni. Koska halli on pieni, ei henkilökohtaista tilaa ollut juurikaan, ja jotta Hili olisi pysynyt rauhallisena, jouduin pitämään sen tiukassa kontaktissa koko tunnin ajan ja sehän piti kontaktin! Olin onnesta soikeana:) Lähdimme tosin kesken ulos, kun siellä aloitettiin hippaleikki, jossa koirat kuumenivat. En halunnut ärsyttää Hiliä iholle tunkevilla vierailla koirilla. Minulla on nyt niin paljon varmempi olo esim. seuraamisessa, kun Hili tillittää mua kita levällään, kieli sivussa roikkuen.

Lupasin viimeksi Didaktic´s-päivillä, että opimme jumaloimisen ja pidin lupaukseni

Hyvin pyyhkii;)

Toinen asia, jossa olemme ottaneet aimo harppauksen kohti oikeaa suoritusta, on noutokapulan luovuttaminen. Nyt Hilin voi jo lähettää noutamaan heitetyn kapulan ja se tuo sen minulle, kun peruutan ja istuu käskystä eteeni, pitäen kapulaa suussaan niin kauan, kunnen tulee irrotuskäsky. Tuo on todellinen t  y ö v o i t t o, tosin osa kunniasta kuuluu Tanjalle, joka on opettanut Hilille käskyn, jolla se pitää lelua suussaan rauhallisesti. Noudossa ongelmana on siis ollut kapulan pitäminen ja rauhallinen luovuttaminen, ei tosiaankaan itse noutaminen. Hilihän hakee ihan mitä vaan, mitä heitetään.

Tokokurssin lisäksi olemme treenailleet Miian ja Annen kanssa ihan keskenämme ja olen saanut heiltä kullan arvoisia neuvoja ja kannustusta harjoitteluun. En ole tajunnut aiemmin, että voisin treenailla jo seuraavien luokkien liikkeitä, vaikka suunnitelmissani onkin osallistua vielä alokasluokan kokeisiin, saadakseni kokemusta. Olemme nyt aloittaneet pikkuhiljaa ruutua, kaukokäskyjä, ohjattua noutoa ja tunnistusnoutoa ja nuo kaikki ovat Hilille mieluisia liikkeitä ja kun Hili tekee töitä rinta rottingilla häntä vimmatusti heiluen, olen minä onnellinen ja treenaaminen on hauskaa ja varsin tuloksellista.

Olemme aloittaneet taas Tanjan kanssa jälkihuvittelutkin. Siinäpä vasta harrastus, jossa ihmisen sielu lepää. Teemme edelleen Pösölle, Muusalle ja Meselle verijälkeä ja Hilin kanssa olen keskittynyt kokonaan tikkujen ilmaisuun. Viimeksi tiistaina kävimme ajamassa reilun vuorokauden vanhan verijäljen. Pösö löysi hienosti alun ja ekan makuun, mutta sitten se hukkasi jäljen. Annoin sen etsiä jälkeä ihan rauhassa ja se teki laajaa ympyrää, humpsahtaen välillä koko koira johonkin vesikuoppaan. Viimein se löysi jäljen uudelleen ja kun maasto kävi rinteessä kuivemmaksi, alkoi Pösö tekemään töitä ihan mestarin lailla. En voinut kuin ihailla sen työskentelyä. Se löysi kaikki makuukset ja tutki ne tarkkaan. Kulmissa se työskenteli juuri niin kuin Poikolaisen Jari mulle kertoi jälkikoirien työskentelevän metsässä. Jari on guru tässä lajissa, onhan Jarin Marski ensimmäinen russeli Suomessa, joka on saavuttanut jäljeltä valion arvon! Jari lupasi taas kerran tulla kanssamme metsään joku kerta... Ei vaan ole miestä näkynyt... Enivei, hän antoi mulle valtavan hyviä neuvoja ja vinkkejä jäljen tekemiseen ja koiran lukemiseen sen työskennellessä ja sen pohjalta mulla oli paljon varmempi olo ja maltoin antaa Pösön tehdä töitään ihan rauhassa, puuttumatta sen touhuihin.

Tälle porukalle jäljestys on hauskaa ja helppoa ajanvietettä:)

Myös Hilin kanssa olen nyt v i i m e i n oppinut antamaan sille työrauhan. Kas kun olimme kerran Miian kanssa metsässä ja hän tokaisi mulle liinan käytöstä ja siitä, että antaisin vaan Hilille liinaa, josko se tekisi töitä rauhallisemmin. Kun pidän liinan tiukalla, tulee Hilille paine ja se puskee nelivedolla eteenpäin. Miia oli aivan oikeassa, sillä viimeksi Hili näytti meille, kuinka se osaa ja pystyy, kun saa olla rauhassa. Annoin liinan kulkea vapaasti maassa ja Hili teki tarkkaa työtä ja kun se haistoi tikun, se etsi sitkeästi oikean tikun monien joukosta ja nosti sen ylös. Kaikki kuusi tikkua löytyi! Niinpä keskityn nyt "ommmm ommmm ommm" rauhoittumaan ja antamaan Hilille työrauhan.

Pojat suloisina kukkakedossa;)

Agirintamalla ei mitään uutta. Tanja ja Hili jatkavat toisiinsa tutustumista.